Värikäs ja mielenkiintoinen Turkki - lasten kanssa Alanyassa

Turkki on mielenkiintoinen ja värikäs maa. Instanbulissa vain kapea Bosporinsalmi erottaa euroopanpuoleisen Turkin aasianpuoleisesta mantereesta. Turkin maaperällä on ollut vuosituhansien aikana useita merkittäviä sivilisaatioita kuten Bysantti ja Osmanien valtakunta. Nämä ovat jättäneet nyky-Turkkiin vaikutteita, jotka tekevät maasta todella kiehtovan.

Lähdin kesäloman päätteeksi tutustumaan tähän maahan lasteni ja siskon perheen kanssa ja suuntasimme nokkamme kohti Alanyaa. Vaikka Suomessakin helteet pistivät samaan aikaan parastaan, oli reissu todella unohtumaton ja lämpöä ja kivaa tekemistä riitti. Tällä kertaa reissu tehtiin kuitenkin lasten ehdoilla ja tutustuminen Turkin kulttuuriin ja historiallisiin nähtävyyksiin jäi hieman ohueksi.

Turkki on mielenkiintoinen ja värikäs maa. Instanbulissa vain kapea Bosporinsalmi erottaa euroopanpuoleisen Turkin aasianpuoleisesta mantereesta. Turkin maaperällä on ollut vuosituhansien aikana useita merkittäviä sivilisaatioita kuten Bysantti ja Osmanien valtakunta. Nämä ovat jättäneet nyky-Turkkiin vaikutteita, jotka tekevät maasta todella kiehtovan.

Lähdin kesäloman päätteeksi tutustumaan tähän maahan lasteni ja siskon perheen kanssa ja suuntasimme nokkamme kohti Alanyaa. Vaikka Suomessakin helteet pistivät samaan aikaan parastaan, oli reissu todella unohtumaton ja lämpöä ja kivaa tekemistä riitti. Tällä kertaa reissu tehtiin kuitenkin lasten ehdoilla ja tutustuminen Turkin kulttuuriin ja historiallisiin nähtävyyksiin jäi hieman ohueksi. Pakko myöntää, että mielikuvat Alanyasta olivat etukäteen aavistuksen, jos eivät negatiiviset, niin ainakin hieman hämärät. Mielikuva on saattanut muodostua kaiken maailman Matkaoppaat –ohjelmista, jotka ovat aikamoisia matkailun irvikuvia. Oli kuitenkin ilo yllättyä positiivisesti ja Alanya vaikutti kaikin puolin kivalta ja värikkäältä paikalta, jonne voisi hyvinkin mennä myöhemmin uudelleen.

Reissuun mahtui paljon. Lapset nauttivat tietysti altaalla uimisesta ja tällä kertaa vesikin oli lämmintä – jopa minunkin mielestä! Hotellilla oli viisi uima-allasta. Yksi ”hiljainen allas” joka ei totisesti meidän porukalle sopinut. Kaksi lasten allasta, isompi pääuima-allas ja sitten vesiliukumäkiallas, josta tuli lasten suosikki.

Hilla oli ennen reissua kovassa yskässä ja antibioottikuurilla. Kun yskä tuntui vain pahenevan, päätimme pistäytyä hotellin lääkärillä. Paikallinen lääkäri tsekkasi korvat ja totesi lievän korvatulehduksen, johon pistettiin päälle toinen lääkekuuri. Samaan rahaan saatiin lääkitystä vähän reilumminkin ja litkua oli jos jonkin väristä. Nyt lääkkeet alkoivat puremaan ja yskä alkoi hellittämään.

Hilla sai värikkäät litkut yskään ja korvatulehdukseen. Helpotti. 

Hotellimme Green Garden Apartments oli kaikin puolin varsin hyvä. All Inclusivekin toimi ihan mukavasti ja aamupala, lounas ja illallinen oli runsas. Allasbaarin tarjonta oli aikaisempiin kokemuksiin nähden hieman suppeaa, mutta menetteli. Ehkä isoimpana miinuksena oli sijainti, joka oli kaupungin ulkopuolella. Vaikka matkaa keskustaan ei ollut kuin kolmisen kilometriä, oli täällä hiljaisempaa eikä kauppoja tms. ollut niin kuin keskustan kujilla. Hotellin henkilökunta oli osittain hieman tylyhköä ja esimerkiksi parturikäyntini hotellin parturilla ei ollut mikään mieleenpainuva kokemus (myöhemmin Hillan lettien laitto tosin sujui ihan mukavasti). Kokonaisuutena kuitenkin hotelli isoine uima-altaineen ja iltaohjelmineen oli oikein hyvä!

Bacus ravintolan kaveri osasi uskomattomia taikatemppuja! En vieläkään tajua miten hän ne temput teki!?

Vilho otti hamppariaterian. Tämä kuva päätyi myös Bacuksen Facebook -sivuille :)

Lauantaina kävimme pyörähtämässä Alanyan keskustassa. Kävimme Damlatas tippukiviluolassa, joka oli kyllä ihan hieno, mutta niin täynnä turisteja ettei eteenpäin meinannut päästä. Alueella on myös muita luolia, jotka ovat parempia.

Olimme pakanneet Eevin kanssa lenkkikengät mukaan ja sunnuntai-iltana päätimme uhmata hellettä ja lähteä lenkille pitkin rantabulevardia. Juoksimme aina Alanyan keskustaan ja linnoitusten edessä sijaitsevalle Punaiselle tornille asti. Matkaa lenkille tuli lopulta karvan alta 8 kilometriä, joka oli tässä helteessä varsin kelpo suoritus!

Hilla kävi kalojen näykittävänä. 

Maanantaina teimme mukavan päiväreissun Manavgatin markkinoille ja jokiristeilylle. Markkinat olivat perinteinen turkkilainen basaari, jossa oli pieniä kojuja toinen toisensa perään. Alue oli niin laaja, että ehdimme jo eksyä ja vain oppaalta saamamme ohjelapun turvin saimme suunnistettua takaisin bussille. Kauppiaat eivät olleet niin aggressiivisia kuin aikaisemmin Turkissa olen tottunut. Vaikka hinnoista pitääkin tinkiä vähintäänkin se 30-50%, niin kovin innokkaita tinkaajia eivät tämän basaarin kauppiaat kuitenkaan olleet. Hiki valui ja paikka alkoi jo lievästi sanottuna ahdistaa ja oli helpotus lopulta päästä pois markkinoilta.

Basaarilla. Varsinkin Vilho oli todella tuskainen, mutta onnistuin vangitsemaan väkinäisen hymyn.

Jokiristeily vei meidät aivan merenrannalle, jossa ohut kannas erotti kylmän ja makeavetisen joen ja lämpimän ja suolaisen meren. Söimme laivalla maittavan lounaan ja lapset hyppivät laivan ”lankulta” kylmään jokiveteen. Pistäydyimme myös merenrannalla, jonne kävelimme polttelevan kuuman hiekan läpi.

Yksi reissun kohokohdista oli riippuliito rannassa. Yllätyksekseni myös Vilho ilmoittautui aamulla halukkaaksi mukaan ja niinpä olimmekin kolmistaan veneen perässä ja 150 metrin korkeudessa Alanyan yllä. Myös Aapeli ja Elmeri riippuliisivät.

Elmeri ja Aapeli nousemassa veneestä yläilmoihin. Kameran linssi oli niin huurussa, että kuvat vähän sumuisia.

Alanya yläilmoista

Paluumatka oli raskas. Lähdimme hotellilta viideltä iltapäivällä ja bussimatkan, lentokentällä norkoilun ja lentomatkan jälkeen olimme kotona nukkumassa vasta aamukolmen jälkeen.

Turkista ja Alanyasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua Tiinan ”Lauluni sadepäivän varalle” –blogiin. Tiina on Alanya expertti ja tutustunut monipuolisesti alueeseen.

Huomioita
- Otimme All Inclusive –paketin, joka on tällaisen rymyryhmän kanssa helppo ratkaisu. Etenkin kun hotelli sijaitsi kaupungin ulkopuolella, olisi tällaisen ryhmän kanssa sopivan ravintolan etsiminen ollut aina iso urakka. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin sanoa, että All Inclusive –tyyppinen toimintamalli ei ole varmasti kovin hyvä paikalliselle elinkeinolle pitkällä aikavälillä. Turistit pysyvät hotellialueen sisällä, käyttävät hotellin palveluita ja rahat jäävät paikallisilta ravintolayrittäjiltä saamatta. Tietyissä kohteissa All Inclusive on lähes välttämätön koska ravintoloita ei välttämättä ole tarjolla lainkaan, mutta tämänkaltaisissa kohteissa koin kaikesta helppoudesta ja kätevyydestä huolimatta pienen piston rinnassa. Asia on hieman kaksipiippuinen ja mitä vanhempien lasten kanssa on reissussa, sitä pienempi painoarvo All Inclusivella on.

- Turkkilaiset kauppiaat eivät olleet niin aggressiivisia kuin aikaisemmin olen tottunut. Muistot Istanbulin basaareista olivat hieman erilaisia ja tuolloin kauppiaat vetivät asiakkaat melkein väkisin sisään putiikkeihin.

Vilho parturissa.

Hilla nautti mini discosta!

Eevi rannalla.

Hotellin ravintolassa valmistui maittavat ruuat.

Hilla otti ihanat letit.