Kukkia ja kunnioitusta

Herätys jälleen 6:30 ja aamiaisen jälkeen bussilla kohti Mansudae Hill'iä, jossa sijaitsee yli 30 metriset suurten johtajien patsaat. Paikka oli todella hämmentävä! Huomisen kansallisen vapaapäivän vuoksi paikalla oli erityisen paljon ihmisiä, jotka kulkivat pitkinä massoina kohti patsaita osoittamaan kunnioitustaan suurille johtajille. Ryhmät kävelivät patsaan eteen, veivät kukkia, palasivat takaisin riviin ja kumarsivat syvään. Sen jälkeen seuraava ryhmä saapui paikalle. Ostin kukkakimpun (4€, paikallisille toki varmasti murto-osa tästä) ja marssin muiden ryhmäläisten mukana patsaalle. Kukat ensin patsaan eteen, takaisin riviin ja syvä kumarrus. Kim Il Sungin patsas valmistui vuonna 1972 ja patsaat uusittiin 2012 kun viereen lisättiin Kim Jong-Ilin patsas.

Valtavat pronssiset patsaat.

Tähän henkilöpalvontaan kannattaa suhtautua rennosti ja tehdä kuten paikalliset odottavat. Kun on tänne asti tullut, on turha alkaa kieltäytymään tällaisista muodollisuuksista. Palatessamme takaisin bussille ihmisiä virtasi entistä enemmän aukiolle ja koko kokemus oli varsin hämmentävä.

Meikäläinen ja paikallisoppaamme.

Ja hämmentävänä se myös jatkui. Jatkoimme tästä Kim Il Sungin synnyinkotiin, joka on reilun 10 kilometrin päässä Pjongjangin keskustasta. Pieni ehostettu mökki on valtava pyhiinvaelluskohde ja valtavat ihmismäärät jonottivat kiertääkseen mökin ja osoittaakseen näin kunnioitustaan suurelle johtajalle. Kyllä oli taas Suomi-poika ihmeissään tästä kaikesta.

Takana Kim Il Sungin syntäkoti taustalla.

Ja aivan kuin kaikki tämä hämmennys ei olisi ollut jo tarpeeksi, nousimme bussilla kukkulalle jossa sijaitsi valtava, uutuuttaan hohtava marmorinen rakennus. Olimme jälleen ainoat ihmiset paikalla ja astuimme sisään rakennukseen metallinpaljastimien läpi. Rakennus pitää sisällään 10 000 suurille johtajille ympäri maailmaa lähetettyä lahjaa. On taas vaikea ymmärtää kuinka tässä maassa voi riittää rahaa rakentaa näin massiivinen, upea ja korkea rakennus vain säilötäkseen lahjoja. Rakennuksen oma opas esitteli ylpeänä lahjoja, jotka olivat toki upeita ja näyttäviä. Ikävä kyllä rakennuksen sisällä ei saanut kuvata.

Bussi hajos keskelle risteystä.

Yleiskuvaa Pjongjangin keskustassa

Pistäydyimme kirjakaupassa. Muiden vielä tehdessä ostoksia, tulin kadulle ottamaan muutamia kuvia. Vaikka nykyään isoimmissa risteyksissä käytetään liikennevaloja, on siniasuiset liikenteenohjaajat edelleen tuttu näky Pjongjangin kaduilla. Otin kuvia yhdestä liikenteenohjaajasta kun keskelle risteystä hajosi pitkä bussi. Ihmisiä tuli ulos bussista ja lopulta se työnnettiin käyntiin parinkymmenen matkustajan voimalla. Otin kuvia tapahtuneesta ja se sai jengin sekoamaan täysin. Pari paikallista alkoi raivoamaan minulle ja paikallisopas sanoi, että he hermostuivat kun otin kuvia tällaisesta tilanteesta. Jouduin poistamaan kuvat oppaan valvonnassa.

Kävelimme pitkän pätkän kadunvartta. Matka oli ehkä kilometrin verran ja oppaat olivat melko kaukana minusta. Selkeästi he luottivat siihen, että pysymme joukon mukana. Juttelin loppumatkasta oppaan kanssa vielä palkkaukseen liittyvistä asioista. Hän sanoi, että työpaikka, joka on siis hallituksen tarjoama, tarjoaa peruselintarvikkeet kahden viikon välein kuten riisiä ja öljyä sekä työvaatteet. Tämän lisäksi hän saa palkkaa, joka maksetaan käteisellä. Työviikko on kuusipäiväinen. Pankkeja on nykyään jo melko paljon käytössä ja myös luottokortit ovat yleisiä (tai ainakin olemassa). Kaikilla on kuulemma hallituksen tarjoama työpaikka ja asunto. Tiedä sitten siitä.

Kävely päättyi Kim Il Sungin aukiolle, joka näkyy usein uutisissa valtavien sotilasparaatien näyttämönä.

Liikenteenohjaajat olivat yleinen näky kaduilla, vaikka liikennevalojakin on jo käytössä.

Yksi mielenkiintoinen käyntikohde oli paikallinen metro. Vain kuusi pysäkkiä on auki myös turisteille ja tietysti valvotusti. Menimme 100 metrin syvyyteen ja vallankumousmusiikki soi liukuportaiden rullatessa kohti syvyyksiä. Asema oli ihan kivan näköinen ja lähdimme pohjoisen päätepysäkiltä kohti etelää. Seuraava pysäkki oli todella upea ilmestys. Ryhmässämme oleva amerikkalainen Anush (yep..) on metrofriikki ja kuvasi innokkaasti metroa. Pysähdyttyämme ensimmäisellä pysäkillä ottamaan kuvia, jatkoimme seuraavat pysäkit ilman poistumista metrovaunusta. Anush päätti kuitenkin hypätä nopeasti asemalaiturille ottamaan kuvia ja oppaat pelästyivät pahanpäiväisesti. He hakivat jenkin pois pysäkiltä ja matka jatkui jälleen.

Kohti 100 metrin syvyyttä metrotunneliin.

Hieno metroasema.

Piipahdimme myös valtavalla, 50 metriä korkealla muistomerkillä, joka rakennettiin vuonna 1995 puolueen 50-vuotisen historian kunniaksi.

Ajoimme kaupungin ulkopuolelle filmistudioille, jossa on kuvattu valtava määrä pohjois-korealaisia elokuvia. Kim Jong-Il on suuri elokuvien ystävä ja opas kertoi kuinka monta tuhatta kertaa suuri johtaja oli vieraillut tällä studiolla. Kiersimme kävellen aluetta, jonne oli rakennettu pieniä kaupunkeja (yhden kadun verran) eri maista, mm. kiinalainen kaupunki 30-luvulta, japanilainen kaupunki, etelä-korealainen katu ja muutamia eurooppalaisia taloja, jotka näyttivät ehkä keskieurooppalaisilta. Yhden taloista opas sanoi olevan pohjois-eurooppalainen ja mielestäni filmistudion opas puhui Suomesta.

Seuraavaksi menimme Children's Palaceen, joka oli tähän asti koko reissun uskomattomin kokemus. Valtava monumentaalinen rakennus sisälsi runsaasti huoneita erilaisiin lasten koulunjälkeisiin harrastuksiin. Näimme haitarinsoittoa, maalausta, jonkin sortin ompelua jne. Mutta huikein juttu oli vasta edessä. Tulimme suureen saliin, jossa oli runsaasti paikallisia koululaisia ja ulkomaisia turisteja. Valtava lava avautui edessämme ja pian lavalla käynnistyi huikea esitys, jossa 6-15 –vuotiaat lapset esittivät tanssia, laulua, rullaluistelutemppuja ja muita huikeita esityksiä. Lapset olivat todella, siis todella lahjakkaita ja harjoitelleet kovasti. Esitystä on vaikea kuvailla, se oli niin upea.

Illallinen oli Pjongjangin yhdessä ainoista pizzeroista, jonka kokkien kerrotaan saaneen oppinsa paikan päällä Italiassa. Nousimme kolkon rakennuksen toiseen kerrokseen, josta avautui yllättäen hieno pizzeria, jonka perällä oli pizzanpaistouuni ja kaksi naista valmiina pizzojen tekoon. Kaikki näytti todella upealta ja olin hämmästynyt näkemästäni. Tilasimme kahdeksan pizzaa, olutta ja persikkamehua. Pizzat olivat todella hyviä ja hintaa koko ryhmälle tuli 50 euroa.

HIFKin ensi kauden vahvistukset matkalla treeneistä kotiin.


Tämä 13-vuotias tyttö oli paikallisoppaamme Children's Palacessa.