Pohjois- ja Etelä-Korean rajalla ja koirakeittoa

Keskiviikko oli pitkä, mutta mielenkiintoinen ja antoisa päivä. Herätys oli 6:30 ja bussi lähti tuntia myöhemmin kohti Kaesongia, rajakaupunkia, joka ennen vuoden 1950-1953 sotaa kuului Etelä-Korealle. Siitä johtuen kaupunki säästyi pommituksilta ja kaupungista löytääkin useita arvokkaita historiallisia rakennuksia. Matka kesti yli 2,5 tuntia ja tie oli melkoisen huonossa kunnossa. Itse asiassa silmämääräisesti katsottuna se ei aina ollut edes kovin reikäinen, mutta hyvin epätasainen ja koko bussimatka oli todellista rynkytystä alusta loppuun.

Pysähdyspaikan ostosmahdollisuudet olivat huomattavan runsaat

Kaesongissa pääsimme tutustumaan DMZ –alueeseen, eli demilitarisoidulle raja-alueelle. Ensimmäinen tarkistuspiste oli jo useita kymmeniä kilometrejä ennen rajaa, jonka jälkeen kuvia ei saanut enää ottaa bussin ikkunasta. Tarkistuspiste oli hyvin kevyt, eikä pysähdys kestänyt kuin pari minuuttia.

Paikanpäällä raja-alueella sotilas esitteli meille alueen karttaa ja tällä kertaa kuvaaminen oli sallittua. Pihalla väärään suuntaan kuvaaminen sai sotilailta välittömän kiellon. Yleisesti ottaen sotilaat eivät olleet kuitenkaan kovinkaan uhkaavan oloisia vaan tunnelma oli varsin rento ja rauhallinen. Mitä ikinä pinnan alla sitten tapahtuikaan.

Opas kertoi meille ylpeästi, että mikäli USA tai Etelä-Korea hyökkäisi, voittaisi Pohjois-Korea sodan nopeasti ja selvästi. Virallinen totuus kertoi myös USA:n aloittaneen sodan ja monia muita vahvoja mielipiteitä, mutta niitä oli hieman vaikea arvioida ilman tarkempaa tuntemusta Korean sodasta. Normaalisti olen reissuillani tutustunut päivän aikana tutustumiini kohteisiin mm. Wikipediasta ja netistä yleensäkin, mutta koska täällä en pääse nettiin, joudun vain kirjoittelemaan muistiinpanoja ja tutustumaan aiheeseen tarkemmin kotona.

Talojen keskellä menee Etelä-Korean ja Pohjois-Korean raja.

Rajalla sijaitsee vaaleanharmaita Pohjois-Korean ylläpitämiä rakennuksia ja sinisiä USA:n ylläpitämiä rakennuksia. Rakennusten takana näkyi Etelä-Korean puoli ja poikkeuksellisesti paikalla oli sekä etelä-korealaisia että amerikkalaisia sotilaita ja turisteja, jotka tulivat aivan rajaviivan tuntumaan. Huomasimme muutamien pohjois-korealaisten sotilaiden ottavan valokuvia muutaman metrin päässä olevista etelä-korealaiskolleegoistaan. Annoimme meitä opastaneelle sotilaalle topan tupakkaa palkkioksi (normaali tapa) ja tämä näytti hyvin tyytyväiseltä.

Meidän ryhmä rajalla ryhmäkuvassa.

Kysyin nuorelta paikallisoppaalta mitä hän on mieltä koreoiden mahdollisesta yhdistymisestä tulevaisuudessa ja hän toivoi yhdistymisen tapahtuvan pian.

Koirakeittoa. Hyvältä maistui!

Pysähdyimme syömään ravintolaan, joka näytti olevan taas auki vain meitä varten. Itse asiassa paikalliset käyvät hyvin harvoin tämän tyylisissä ravintoloissa syömässä, sillä se on äärimmäisen kallista. Tällä kertaa ruokailu tehtiin entisaikojen kuninkaiden malliin pienistä kipoista syömällä. Kippoja oli pöydässä runsaasti pöytään saapuessamme ja niitä tuotiin lisää ruokailun edetessä. Viiden euron lisämaksusta tilasin koiraa, jolla saan varmasti toimistolla koiraystävieni varauksettoman tuen ja kannustuksen. Koiran liha oli ihan hyvän makuista eikä juuri eronnut muusta lihasta.

Paikallisopas sotamuseossa.

Ruokailun jälkeen lähdimme ajamaan takaisin Pjongjangiin ja olimme melkoisen pahasti myöhässä seuraavasta kohteestamme: Sotamuseosta. Saapuessamme museolle, paikka oli mennyt jo kiinni ja valtava piha-alue täysin tyhjä. Varmasti toisin kuin missään muussa maassa, täällä oppaamme sai kuitenkin järjestettyä ovien avauksen ja pääsimme reilun tunnin kierrokselle tähän huikeaan museoon joka on ylivoimaisesti upeimmin rakennettu museo jossa olen ikinä koskaan missään ollut. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka upea ja näyttävä museo oli, mutta ikävä kyllä sisällä ei saanut ottaa lainkaan valokuvia.

Sisään tultaessa kumarsimme ensin valtavalle, yli 6 metriä korkealle Kim Il Sungin patsaalle. Täällä kaikki suuren johtajan kuvat ovat sekä maan perustajasta Kim Il Sungista että tämän pojasta Kim Jong Il, mutta nykyistä johtajaa Kim Jong-Unia ei näy käytännössä missään. Paikallisoppaan mukaan hän ei halua omaa kuvaansa esille, mutta totuus lienee jotain muuta. Arviomme mukaan hän ei ole vielä kyllin kokenut, jotta hänet voitaisiin nostaa isänsä ja iso isänsä rinnalle.

Huvipuiston sisäänkäynti

Tähän laitteeseen menin. Ennen vaunun lähtöä ajattelin kyllä, että nyt taisi tulla tehtyä virhearviointi, mutta homma toimia hienosti :)

Illallisen jälkeen, kellon ollessa jo yli yhdeksän illalla, menimme vielä pääkaupungin uuteen huvipuistoon. Huvipuistossa oli useita hienoja uusia laitteita ja paljon nuoria sekä lapsia. Aikaisemmin huvipuisto oli myös hyvin täysi ihmisistä, mutta kaupungin toiselle puolelle rakennetun toisen huvipuiston jälkeen ruuhkaa ei ole ollut yhtä paljon.

Kokeilin yhtä hurjimmista kokemistani laitteista – vuoristorataa, jossa olimme vaaka-asennossa kasvot menosuuntaan päin. Lisäksi puistossa oli huikean korkea laite, joka nousi kymmenien metrien korkeuteen. Sisäänpääsy oli turisteilta yhden euron ja vuoristorata 3 euroa. Paikallisille huvipuisto on huomattavasti edullisempi ja oppaan mukaan ihan kohtuuhintainen.

Lopulta bussi kaartoi takaisin hotellillemme ja pitkä päivä oli ohi. Huomenna herätys jälleen 6:30 ja tiedossa jälleen pitkä päivä.

Huomioita:

• ihmiset eivät omista täällä asuntoja, vaan hallitus tarjoaa ilmaisen asunnon. Asunnon käyttökuluista kuten sähkö ja vesi maksetaan, mutta oppaan mukaan summat ovat mitättömän pienet. Jos asukas haluaa muuttaa uuteen asuntoon, hän voi anoa siirtoa ja jos anomus menee läpi, hän pääsee muuttamaan. Tämä nyt taas tällaisena karkeana toimintamallina, todellisuus lienee huomattavasti monimutkaisempi.
• turismin määrä on kasvanut maassa paljon. Nyt maahan matkustaa paikallisoppaan mukaan n. 200 000 turistia pääasiassa Kiinasta, Indonesiasta ja muualta Kaakkois-Aasiasta. Vielä viitisen vuotta sitten turistien määrä oli n. 10 000, joten määrä on kasvanut paljon ja tulee varmasti kasvamaan. Siksi tuntuukin, että nyt on todella viimeisiä hetkiä nähdä maa kutakuinkin sellaisena kuin se on ollut sulkeutuneena.
• kaupungissa on ehkä odotusarvioihin nähden hieman enemmän autoja, mutta ei niitä kuitenkaan paljon ole. Käytännössä kaikki autot ovat hallituksen omistamia. Matkalla Kaesongiin autoja oli todella vähän.
• jokaisen pohjois-korealaisen tulee kantaa rinnassaan Kim Il Sungin ja/tai Kim Jong-Ilin kuvallista pinssiä. Tai tulee ja tulee, oppaan mukaan kansalaiset rakastavat heidän suuria johtajiaan täydestä sydämestä ja on kunnia kantaa rintamerkkiä. En tiedä mitä tapahtuu, mikäli pinssiä ei rinnasta löytyisi – syystä tai toisesta. Kim Jong-Unin pinssiä ei vielä ole, vaan henkilökultti kohdistuu pääasiassa hänen isäänsä ja isoisäänsä.

Pohjois-Korean maaseutua bussin ikkunasta matkalla kohti Kaesongia

Paikallisoppaamme.





Tytöt huvipuistossa


Singapor.. ei vaan Pjongjangin uusin asuinalue iltaloistossa.