Pitkään suunniteltu Pohjois-Korean reissu starttasi suoralla Finnairin lennolla Helsingistä Pekingiin sunnuntai-iltana. Lento sujui kohtuullisen mukavasti ja saavuin Pekingiin aamulla seitsemän maissa. Aurinko paitoi ja lämpötila nousi n. 24 asteeseen. Nappasin rinkan matkaan ja lähdin katsomaan mistä saisin taksin keskustaan. Koryo Travelsilta saadun ohjeen mukaan taksimatkan ei pitäisi maksaa 100 RMB:tä enempää (12€), mutta virallisen näköisessä taksijonossa kuski yritti saada 400-500 RMB:tä (50-60 euroa) ja tuohtui 100 RMB:n ehdotuksestani. Päätin valita metron jo ihan senkin vuoksi, että olen pyrkinyt reissuillani käyttämään taksien lisäksi metroa ja muita paikallisten käyttämiä kulkutapoja.
Pitkään suunniteltu Pohjois-Korean reissu starttasi suoralla Finnairin lennolla Helsingistä Pekingiin sunnuntai-iltana. Lento sujui kohtuullisen mukavasti ja saavuin Pekingiin aamulla seitsemän maissa. Aurinko paitoi ja lämpötila nousi n. 24 asteeseen. Nappasin rinkan matkaan ja lähdin katsomaan mistä saisin taksin keskustaan. Koryo Travelsilta saadun ohjeen mukaan taksimatkan ei pitäisi maksaa 100 RMB:tä enempää (12€), mutta virallisen näköisessä taksijonossa kuski yritti saada 400-500 RMB:tä (50-60 euroa) ja tuohtui 100 RMB:n ehdotuksestani. Päätin valita metron jo ihan senkin vuoksi, että olen pyrkinyt reissuillani käyttämään taksien lisäksi metroa ja muita paikallisten käyttämiä kulkutapoja.
Pekingin metro oli tupaten täynnä ja porukka ahtautui vaunuun todella tiiviisti.
Jos oli vajaa vuosi sitten Japanissa ahdasta metrossa, niin nyt vasta ahdasta olikin! En tiedä oliko kyse vain aamuruuhkasta, mutta juna tuli niin täyteen, että fiilis oli todellakin kuin silleillä purkissa. Liikkumatilaa ei ollut lainkaan ja ovien mennessä kiinni osa vaikeroi ihmismassan puristuksessa. Pientä tappelunujakkaakin oli syntyä laiturilla. Jo laiturille kävely oli yhtä massan mukana valumista kylki kyljessä.
Parin vaihdon jälkeen saavuin lähelle hotelliani ja kävelin ehkä kilometrin verran. Hotelli oli edullinen, mutta erinomainen. Tsekkasin pikaisesti meilit ja Facebookin, johon pitikin kirjautua duunin VPN:n kautta sensuurikoneiston kiertääkseni. Muuten Facebookkiin ei Kiinasta oikein tahdo päästä.
Lähdin kävelemään kohti Kiellettyä kaupunkia, joka oli kuitenkin jotain syystä suljettu. Kävelin ympäriinsä alueella ja tutustuin Kielletyn kaupungin edessä oleviin puistoihin. Olen edellisen kerran käynyt Pekingissä 25-vuotta sitten vuonna 1989 kun maassa oli opiskelijoiden kansannousu ja jouduimmekin lähtemään karkuun sotatilaa Hong Kongiin alkuperäisistä suunnitelmaa aikaisemmin. Tuolta reissulta on mieliin jäänyt kaduilla kulkeneet panssarivaunut, roihuavat ja hiiltyneet sotilasajoneuvot sekä ihmismassat, jotka olisivat voineet käyttäytyä meitä turistejakin kohtaan arvaamattomasti.
Puistossa oli paljon kukkia
Iltapäivällä minulla oli tapaaminen brittitaustaisen kiinalaismatkatoimiston tiloissa, jossa ryhmämme valmistautui seuraavana päivänä alkavaan Pohjois-Korean reissuun. Ryhmässä on matkaajia USA:sta (todella ärsyttävä vanhempi nainen), Australiasta ja Saksasta. Perehdytys oli todella mielenkiintoinen ja tässä muutamia high lighteja:
- Koryo Travelsin oppaalle Nancylle reissu on 34. Rich on tehnyt reissuja huomattavasti enemmän, mutta puhui niin voimakkaalla brittiaksentilla, että Nancy on kyllä parempi vaihtoehto :)
- Mukaan ei saa ottaa etelä-korealaista kirjallisuutta, Etelä-Korean tai USA:n lippuja, raamattua (kuulemma tosi paha virhe!) tai Pohjois-Koreaa koskevaa poliittista materiaalia. Huomasin just, että mun uusissa boxereissa on jenkkien lippu, toivottavasti tarkastus ei mene ihan niin pitkälle :-)
- Jos esimerkiksi lentokoneessa tai missä tahansa lukee lehteä, sitä ei saa taittaa Suuren Johtajan kuvan kohdalta saatika että lehteen/kuvaan piirtelisi omia kuvioitaan. Tämän kanssa on oltava todella tarkkana ja tätä korostettiin erityisesti.
- Pohjois-Korealaiseen kulttuuriin ei kuulu, että annetuista säännöistä keskustellaan tai että niitä kyseenalaistetaan vastakysymyksin. Systeemiä ja lakeja ei tarvitse hyväksyä, mutta kun reissuun on lähdetty, niin on kunnioitettava. Ei sen vuoksi, että välttämättä joutuisi itse liriin, mutta paikallisoppaat ovat ongelmissa jos ryhmä rikkoo sääntöjä.
- Muutamissa kohteissa täytyy olla siistit housut, kauluspaita ja kraka. Olin varautunut siisteillä farkuilla, mutta nyt selvisi ettei se riitäkään. Joten kävin ostamassa sitten pikavauhtia uudet housut ja vielä paremmin sopivan krakan. Maksoin varmaan vähän turhan paljon (16 euroa), mutta tulipahan hoidettua.
- Paikallisoppaille on tapana kerätä lopuksi kolehtia ja antaa myös pieniä lahjoja. Noudatin neuvoa ja kävin ostamassa viisi askia Malboroa.
Paljon muutakin mielenkiintoista, mutta palataan niihin kun on saatu reissu varsinaisesti vauhtiin! Fiilis on erinomainen eikä reissu erityisesti jännitä (paitsi hyvällä tavalla), vaikka kotona testamentin lapsille kirjoitinkin ;-)
Söin maukkaat lihavartaat ja tutustuin tulevan reissun ohjelmaan.
Ei hätää, tiedän mihin olen menossa!
Kiinalaisia sotilaita. Pohjois-Koreassa ei sitten sotilaita saanutkaan kuvata.
