Vietkong -sissinä Cu Chin tunneleissaTiistai 31.12.2013 - Mikko Vauhdikas päivä taas takana! Heräsin aamulla aikaisin, sillä olin varannut edellisiltana aamupäiväretken Cu Chi tunneleihin, joita Vietkong –sotilaat kaivoivat ja käyttivät sodassa Ranskaa ja myöhemmin Yhdysvaltoja vastaan. Retken aamulähtö oli kuitenkin täyteen buukattu, joten reissu siirtyi iltapäivälle ja lähdin kävelemään aamupäiväksi pitkin Ho Chi Minhin katuja. Kaupunki on aina ruuhkainen ja ihmeteltävää riitti. Poikkesin vilkkaalta kadulta sivukujille ja meteli lakkasikin heti. Kävelin pitkin kapeita kujia, joissa paikalliset asuivat ja pitivät pieniä kojujaan. Yhtäkkiä alkoi rakennusten takaa kuulua todella kovaa lasten ääniä ja lähdin kävelemään ääntä kohden. Tulin lastentarhan eteen ja näin porttien läpi kuinka kymmenet 3-5 –vuotiaat lapset juoksivat ympäri sisäpihaa. Koputin ovelle ja ystävällinen ohjaaja tuli paikalla ja päästi minut sisään portista. Lapset ihmettelivät ja pörräilivät ympärilläni odotellessaan ruokailun alkamista. Näytin lapsille ja ohjaajille omien lasteni kuvia ja se oli heistä äärimmäisen hauskaa. Lopulta kiitin mahdollisuudesta vierailla paikalla ja lähdin jatkamaan kävelyä.
Tein pitkän kierroksen ja olin lopulta niin kaukana hotellilta, että otin taksin takaisin ehtiäkseni ennen retkelle lähtöä. Retkelle lähdimme minibussilla, jossa oli matkaajia indonesiasta, malesiasta, walesista ja venäjältä. Opas oli hauska ja puhelias, mutta hänen englannin kielen aksentistaan oli äärimmäisen vaikea saada kiinni. Nyt opas sentään kuitenkin puhui englantia (toisin kuin Japanin reissulla) ja kun oikein pinnisti, ymmärsi valtaosan tarinoista. Opas täydensi puheitaan näyttämällä iPadista videoita ja kuvia, jotka toivatkin mukavasti lisäpuhtia tunnin mittaiselle bussimatkalle. Puheessa vilisi myös jatkuvasti ilmeisen lähiaikoina tapahtunut avioero ja paluumatkalla sitten katsottiinkin pitkiä imeliä videopätkiä hänen ja ex-vaimon onnellisesta elämästä rakkausballadien soidessa taustalla. Co Chi tunnelit oli huikea kokemus. Sotilaat kaivoivat tunneleita kolmeen kerrokseen, muutaman metrin syvyyteen, noin neljän metrin syvyyteen ja jopa 6-8 metrin syvyyteen. Tunneleita kaivettiin hakkuilla yhteensä n. 270 kilometriä ja tunneleilla oli yli 5000 uloskäyntiä. Ahtaat tunnelit olivat merkittävässä roolissa sodassa jenkkejä vastaan ja jotkut sotilaat saattoivat viettää niissä jopa kuukauden näkemättä kertaakaan päivänvaloa. Yksi tuhansista uloskäynnistä. Ulospäin uloskäyntiä ei huomaa lainkaan eikä Mäkkisafkaa vetämällä edes sisään mahtuisikaan.
Tästä sisään tunneliin
Illalla lähdin vielä etsimään ruokapaikkaa. Piipahdin markkinoilla, joilla myydään paljon erilaisia matkamuistoja, t-paitoja ja muuta sälää. Mukaan tarttui Vietnamin lippu-magneetti, sillä meillä on ollut perinteenä tuoda jokaiselta reissulta magneetti tuliaisina. Vielä pitänee jokunen t-paita ostaa itselle ja lapsille. Kata kyselikin tuossa aikaisemmin, että tapahtuuko täällä paljon onnettomuuksia liikenteessä. Varmasti tapahtuu, mutta siihen nähden miten TOTAALISEN hullu tämä liikenne on, voisi määrä olla varmasti paljon suurempikin. Tänään näin itse asiassa kun eräs nainen kaatui mopollaan maahan ja jäi pitelemään päätänsä (kypärä oli onneksi päässä) keskelle katua. Apua tuli nopeasti eikä ilmeisesti käynyt kuitenkaan sen vakavampaa. Ho Chi Minh Cityssä yksin arvioidaan olevan jopa 4 miljoonaa moottoripyörää ja vaikka liikenne onkin todella hullua, se vain jotenkin toimii. Monissa risteyksissä ei ole liikennevaloja, vaan moottoripyörät puikkelehtivat toistensa ohitse vilkkaissakin paikoissa. Liikenteen sekaan on vain mentävä ja käveltävä itseluottamusta puhkuen läpi vaikka itsesuojeluvaisto kertookin, että nyt kuolet! Kuvasin yhden kohtuullisen vilkkaan kadun ylityksen. Ei ollut ihan tyylipuhdas ylitys kun piti vähän kameran kanssa varoa, mutta vähän saa kuvaa meiningistä. Huomenna on uusi vuosi ja pohdin olisiko Ho Chi Minh City oikea paikka sen viettämiseen. Vaikka vilkas kaupunki sinänsä onkin ihan hyvä juttu, on mielettömät moottoripyöräarmeijat ja pakokaasut alkaneet jo vähän tuntua ahdistavilta. Kun sain vielä Vietnam-spesialistilta Annelta vinkin, että tilanne sen kuin pahenee uuden vuoden aattona, ei ollut vaikea tehdä päätöstä lähteä kohti Nha Trangin rantakaupunkia. Katselin kartasta, että kaupunki on tuossa pikkumatkan päässä ja otan aamusta sinne bussin. Vasta sitten kuulin bussimatkan kestävän kaupunkiin vähintään 9 tuntia, mahdollisesti jopa pidempään! Bussimatka ei sinänsä ole ongelma – päinvastoin. Bussissa näkee hienosti maisemia ja paikallista elämää. En kuitenkaan halunnut nyt viettää uuden vuoden aattoa bussissa, joten varasin Vietnam Airlinesin lennon, joka vie minut tunnissa perille. Ainoa huono puoli on, että lento lähtee aamulla jo 5:45, joten tiedossa on aikainen herätys. Varasin samalla myös hotellin ja päätin ottaa uuden vuoden kunniaksi vähän paremman rantahotellin ja relata hieman vuoden viimeisenä päivänä. Otin kuitenkin vain yhden suuntaisen lennon, joten aikataulut tästä eteenpäin ovat vielä täysin avoinna. Ties vaikka sitä huitasis lentokoneella vielä Hanoihinkin asti. Lento maksoi 1,8 miljoonaa dongia, eli noin 65 euroa. Meillä ei ole mitään hätää niin kauan kuin ikuinen ystävämme Neuvostoliitto on tukenamme! |
|||
|
|||
31.12.2013 14.28
Mikko
Jep, oli hyvä ratkaisu! Sen verran sutjakkaasti toimii tämä sisäinen lentoliikenne että luultavasti menen vielä Hanoihin. |
|||
1.1.2014 18.13
Niina
Hyvää Uutta Vuotta 2014 sinne maailman toiselle puolen. Matkablogien lukeminen on aina ilo, niin tämän sunkin. Nostan hattua, että olet rohjennut tehdä "hypyn tuntemattomaan", lähtenyt yksin kohti uusia seikkailuja. Itse en ole vielä rohkaistunut, vaikka mieltä ajatus kiehtookin. |
|||
3.1.2014 12.20
Mikko
Kiitos Niina! Matkustaminen kannattaa kyllä aina ja taas on opittu paljon kaikenlaista. Nyt vaan sielläkin reissua suunnittelemaan. Minne maahan/paikkaan tekisi erityisesti mieli lähteä seikkailemaan? |
|||
Lisää pääkuvan päälle tekstiä klikkaamalla salamaikonia,
joka ilmestyy tuodessasi hiiren tämän tekstin päälle.
loistava päätös ottaa lento!! junassa ja bussissa tuolla välillä ainoa miinus ei ole matkustusaika vaan aikataulujen pitämättömyys on pahinta :) hyvää uuttavuotta!