Vietkong -sissinä Cu Chin tunneleissa

Vauhdikas päivä taas takana! Heräsin aamulla aikaisin, sillä olin varannut edellisiltana aamupäiväretken Cu Chin alueella oleviin ahtaisiin tunneleihin, joita Vietkong –sotilaat kaivoivat ja käyttivät sodassa Ranskaa ja myöhemmin Yhdysvaltoja vastaan. Retken aamulähtö oli kuitenkin täyteen buukattu, joten reissu siirtyi iltapäivälle ja lähdin kävelemään aamupäiväksi pitkin Ho Chi Minhin katuja.

Vauhdikas päivä taas takana! Heräsin aamulla aikaisin, sillä olin varannut edellisiltana aamupäiväretken Cu Chi tunneleihin, joita Vietkong –sotilaat kaivoivat ja käyttivät sodassa Ranskaa ja myöhemmin Yhdysvaltoja vastaan. Retken aamulähtö oli kuitenkin täyteen buukattu, joten reissu siirtyi iltapäivälle ja lähdin kävelemään aamupäiväksi pitkin Ho Chi Minhin katuja.

Kaupunki on aina ruuhkainen ja ihmeteltävää riitti. Poikkesin vilkkaalta kadulta sivukujille ja meteli lakkasikin heti. Kävelin pitkin kapeita kujia, joissa paikalliset asuivat ja pitivät pieniä kojujaan. Yhtäkkiä alkoi rakennusten takaa kuulua todella kovaa lasten ääniä ja lähdin kävelemään ääntä kohden. Tulin lastentarhan eteen ja näin porttien läpi kuinka kymmenet 3-5 –vuotiaat lapset juoksivat ympäri sisäpihaa. Koputin ovelle ja ystävällinen ohjaaja tuli paikalla ja päästi minut sisään portista. Lapset ihmettelivät ja pörräilivät ympärilläni odotellessaan ruokailun alkamista. Näytin lapsille ja ohjaajille omien lasteni kuvia ja se oli heistä äärimmäisen hauskaa. Lopulta kiitin mahdollisuudesta vierailla paikalla ja lähdin jatkamaan kävelyä.

Lapset ihmettelivät länsimaalaista turistia

Tämä sälli esitteli ylpeänä muhkeaa hauistaan.

Paikallinen Hair Stop

Tein pitkän kierroksen ja olin lopulta niin kaukana hotellilta, että otin taksin takaisin ehtiäkseni ennen retkelle lähtöä. Retkelle lähdimme minibussilla, jossa oli matkaajia indonesiasta, malesiasta, walesista ja venäjältä. Opas oli hauska ja puhelias, mutta hänen englannin kielen aksentistaan oli äärimmäisen vaikea saada kiinni. Nyt opas sentään kuitenkin puhui englantia (toisin kuin Japanin reissulla) ja kun oikein pinnisti, ymmärsi valtaosan tarinoista. Opas täydensi puheitaan näyttämällä iPadista videoita ja kuvia, jotka toivatkin mukavasti lisäpuhtia tunnin mittaiselle bussimatkalle. Puheessa vilisi myös jatkuvasti ilmeisen lähiaikoina tapahtunut avioero ja paluumatkalla sitten katsottiinkin pitkiä imeliä videopätkiä hänen ja ex-vaimon onnellisesta elämästä rakkausballadien soidessa taustalla.

Co Chi tunnelit oli huikea kokemus. Sotilaat kaivoivat tunneleita kolmeen kerrokseen, muutaman metrin syvyyteen, noin neljän metrin syvyyteen ja jopa 6-8 metrin syvyyteen. Tunneleita kaivettiin hakkuilla yhteensä n. 270 kilometriä ja tunneleilla oli yli 5000 uloskäyntiä. Ahtaat tunnelit olivat merkittävässä roolissa sodassa jenkkejä vastaan ja jotkut sotilaat saattoivat viettää niissä jopa kuukauden näkemättä kertaakaan päivänvaloa.

Yksi tuhansista uloskäynnistä. Ulospäin uloskäyntiä ei huomaa lainkaan eikä Mäkkisafkaa vetämällä edes sisään mahtuisikaan.

Yksi Vietkong -sotilas on juuri laskeutumassa tunneliin kuukaudeksi.

Kuljimme yhden n. 50 metrin mittaisen tunnelin läpi ja eipä voi sitä kokemusta ahtaanpaikankammosta kärsiville suositella! On todella uskomatonta ajatella elämää näissä tunneleissa ja bunkkereissa.

Tähän ansaan ei olisi kiva joutua!

Vietkong –sissit rakensivat viidakkoon myös runsaasti todella raakoja ansoja, joita opas esitteli. Ansaan astunut sotilas saattoi tippua mm. noin metrin mittaisten terävien bambukeppien päälle, jotka lävistivät sotilaan armotta. Esillä oli useita erilaisia versioita näistä tehokkaista ja pelottavista ansoista.

Tästä sisään tunneliin

Etenemistä tunnelissa

Illalla lähdin vielä etsimään ruokapaikkaa. Piipahdin markkinoilla, joilla myydään paljon erilaisia matkamuistoja, t-paitoja ja muuta sälää. Mukaan tarttui Vietnamin lippu-magneetti, sillä meillä on ollut perinteenä tuoda jokaiselta reissulta magneetti tuliaisina. Vielä pitänee jokunen t-paita ostaa itselle ja lapsille.

Kata kyselikin tuossa aikaisemmin, että tapahtuuko täällä paljon onnettomuuksia liikenteessä. Varmasti tapahtuu, mutta siihen nähden miten TOTAALISEN hullu tämä liikenne on, voisi määrä olla varmasti paljon suurempikin. Tänään näin itse asiassa kun eräs nainen kaatui mopollaan maahan ja jäi pitelemään päätänsä (kypärä oli onneksi päässä) keskelle katua. Apua tuli nopeasti eikä ilmeisesti käynyt kuitenkaan sen vakavampaa. Ho Chi Minh Cityssä yksin arvioidaan olevan jopa 4 miljoonaa moottoripyörää ja vaikka liikenne onkin todella hullua, se vain jotenkin toimii. Monissa risteyksissä ei ole liikennevaloja, vaan moottoripyörät puikkelehtivat toistensa ohitse vilkkaissakin paikoissa. Liikenteen sekaan on vain mentävä ja käveltävä itseluottamusta puhkuen läpi vaikka itsesuojeluvaisto kertookin, että nyt kuolet!

Kuvasin yhden kohtuullisen vilkkaan kadun ylityksen. Ei ollut ihan tyylipuhdas ylitys kun piti vähän kameran kanssa varoa, mutta vähän saa kuvaa meiningistä.

Huomenna on uusi vuosi ja pohdin olisiko Ho Chi Minh City oikea paikka sen viettämiseen. Vaikka vilkas kaupunki sinänsä onkin ihan hyvä juttu, on mielettömät moottoripyöräarmeijat ja pakokaasut alkaneet jo vähän tuntua ahdistavilta. Kun sain vielä Vietnam-spesialistilta Annelta vinkin, että tilanne sen kuin pahenee uuden vuoden aattona, ei ollut vaikea tehdä päätöstä lähteä kohti Nha Trangin rantakaupunkia.

Katselin kartasta, että kaupunki on tuossa pikkumatkan päässä ja otan aamusta sinne bussin. Vasta sitten kuulin bussimatkan kestävän kaupunkiin vähintään 9 tuntia, mahdollisesti jopa pidempään! Bussimatka ei sinänsä ole ongelma – päinvastoin. Bussissa näkee hienosti maisemia ja paikallista elämää. En kuitenkaan halunnut nyt viettää uuden vuoden aattoa bussissa, joten varasin Vietnam Airlinesin lennon, joka vie minut tunnissa perille. Ainoa huono puoli on, että lento lähtee aamulla jo 5:45, joten tiedossa on aikainen herätys. Varasin samalla myös hotellin ja päätin ottaa uuden vuoden kunniaksi vähän paremman rantahotellin ja relata hieman vuoden viimeisenä päivänä. Otin kuitenkin vain yhden suuntaisen lennon, joten aikataulut tästä eteenpäin ovat vielä täysin avoinna. Ties vaikka sitä huitasis lentokoneella vielä Hanoihinkin asti. Lento maksoi 1,8 miljoonaa dongia, eli noin 65 euroa.

Meillä ei ole mitään hätää niin kauan kuin ikuinen ystävämme Neuvostoliitto on tukenamme!