Mitä jos unelmat loppuvat?

Mäkin jäin miettimään tätä :) Pitäis ehkä jatkaa kasvotusten, mutta pistämpä jotain kommenttia näinkin:

Mä ehkä kuvittelin, että noi sun bucket listin asiat on sulle tärkeämpiä kun oikeesti ovatkaan. Omalle listilleni kelpuuttaisin lähinnä toiveita liittyen lapsiin, parisuhteeseen, työhön, joten automaattisesti pidän sun listan haaveita yhtä "tärkeinä" sulle kun noi mun mulle.

Lisäksi hoksasin, että mun mitkään haaveet ei oo noin konkreettisia eikä päämääräpainotteisia. Tyyliin bucket listille vois laittaa haluavansa juosta maratonin, mä haluun juosta niin, että pysyn terveenä.

Juttelin tästä myös muutaman naispuoleisen kaverin kanssa, eikä nekään osanneet nimetä juuri mitään konkreettista. Onko tää joku miesten juttu?

Kerro vielä, luuletko, että bucket list oia ollut erilainen jos ei ois tullut eroa? Entä miten se muuttuis, jos sairastuisit vakavasti?

Olen näitä juttuja myös paljon pohtinut viime päivät. En ehkä osaa niitä niin hyvin kirjoittaa eikä kaikki tämä itsellekään vielä ole ihan hahmottunut mitä tällä kaikella haen ja oma käsitys muovautuu päivä päivältä. Yksi huomio on kuitenkin se, että näistä asioista ei ainakaan voi oikein ?väitellä? (miksi nyt edes tarvitsisikaan) koska eri ihmisillä on erilaisia unelmia ja eri ihmiset ajattelee maailmaa vaan niin eri tavoin. Ei tyhjästä bucket listasta tarvitse varmaan huolissaan olla jos on muuten tyytyväinen :) Toiset haluaa rauhaa ja leppoista elämää, minä taas saan energiani touhuamisesta, tekemisestä ja näiden pienten juttujen toteuttamisesta. Jollekin se voi näyttäytyä suorittamisena ja bucket listin asioiden tehokkaana yliviivaamisena. Sitä se ei ole. Driverini ei tule ulkopuolelta.

En muista oliko tuossa vanhassa blogipostauksessa jo mainittu, mutta tämä lista olikin tarkoituksella tällainen ?toteuttamislähtöinen? eikä siihen laitettu sellaisia, ehkä itsestäänkin selviä, pitkän tähtäimen unelmia kuten pysyä terveenä, kasvattaa lapset hyvin jne. Ne on tavallaan ihan eri tason unelmia, niitä työstetään läpi elämän ja niihin ei aina voi yksin itsekään täysin vaikuttaa. Bucket listani asiat ovat selkeästi enemmän tällaisia elämän pientä suolaa ja asioita joita kuulen monesti ihmisten vain haaveilevan vaikka oikeasti niitä voi myös toteuttaa. Sinänsä pelkässä haaveilussakaan ei ole mitään pahaa ja jotkut unelmat ovat ehkä parhaimmillaan vain haaveiltuna!

Tuo reilu vuosi sitten kirjoittamani bucket list syntyi ennen eroa, joten se ei ole syntynyt eroprosessin sivutuotteena. Sen toteuttaminen on tosin ehkä ollut nyt enemmän mahdollista, monet niistä asioista on muuttunut ainakin toistaiseksi yhdessä tekemisestä yksin tekemiseksi. Sekin on kuitenkin ollut ihan mukavaa!

En ole lähtenyt, enkä edes koe pystyväni saatika haluavani ajatella sitä skenaariota että miten haaveet muuttuisi jos sairastuisi vakavasti tms. Kun sen blogiini kirjoitin, niin lisäsin vasta jälkeen päin tuon ?pitäisi vaihtaa unelmat toisenlaisiin?. Lähtökohta oli aluksi että haaveet loppuisi siihen, mutta todellisuudessa sinnikäs yrittäjä ei (toivottavasti) vaipuisi synkkyyteen vaan rakentaisi haaveensa uusiksi uusista lähtökohdista!

Se, että ne pienemmätkin haaveet kirjoittaa ylös listaan edesauttaa ehkä niitten toteutumista. Ja mahtaviahan ne on, ei ilman puumajahaavetta olis syntynyt tätä keskusteluakaan.

Luin joskun jotain keskustelua netistä, joissa vakavasti sairastuneet kertoivat, miten oma bucket list oli muuttunut sairastumisen jälkeen. Ainakin jonkinlaisen leikekirjan tekeminen lapsille niiden elämästä oli yksi. Muutenkin listat oli menneet hyvin uusiksi, mutta kyllä niistä tälläisiä konkreettisiakin unelmia löytyi.

Edelleen kiinnostaisi tietää, onko tämän tyyppisiä haaveita enemmän miehillä? Onko sulla muita lukijoita? ;) ne vois kertoa mielipiteensä.

En mä usko että bucket list ajattelu on mitenkään miesten juttu. Ylipäänsä liian harva kirjoittaa näitä juttuja ylös ja se on mun mielestä huono. Tunnen kyllä myös naispuolisia joilla on bucket list olemassa tai vähintäänkin ajatellut asioita bucket listinä vaikkei sitten ihan olisi niitä ylös suoranaisesti kirjoittanutkaan.

Valitettavasti mun blogilla ei kuitenkaan ole lisäksesi juuri muita lukijoita, mutta olisi kiva jos joku tänne eksynyt ottaisi osaa keskusteluun :)

Hmm.. Kyllä mä voisin naisena sanoa että kyllä ainakin mulla tietyn tyyppistä bucket listiä on olemassa vaikkakaan en niitä ylös juuri kirjoittelekkaan. Tosin osaa tällä elämällä ei varmaan kerkiä edes toteuttamaan ja se yllättävästi jo osaa harmittaa etukäteenkin.

Nostan kyllä Mikko sulle hattua, oot saanu paljon aikaan ja tulet saamaankin.

Kiitos "se jokin". Ei kaikkea tarvitse ehtiäkkään. Kirjoita unelmat kuitenkin ylös ja lähdepä piruuttain toden teolla toteuttamaan niistä vaikka yhtä. Huomaat, että monesti se on vain kiinni siitä että päättää ja ryhtyy!